Museum raiway's newest and most powerful locomotive is TU4-type diesel locomotive number 2091. This locomotive is made in the Kambarsk locomotive factory in 1970. The factory is located in Udmurt Republic of former Soviet Union. TU4-type (Russian entry ТУ4) narrow-gauge locomotives were produced several hundred units between years 1962-1974. Number 2091 has been used, inter alia, in Lithuania. Last it was used in Tituvenai turf track in Middle-Lithuania. Locomotive was withdrawn from service in 2000, and stood after it several years outdoors.


Museum Railway Association purchased the locomotive in the summer of 2009. The locomotive had reached rather poor condition caused heavy use and storage outdoors. TU4 was transported to Estonia in June by truck roller. Extensive repairs were made in the Baltic Marine Group AS workshop in Türi. Former Soviet military tank engine was replaced by a new engine manufactured by Scania. The new one was a Swedish bus engine built in 1990.
For locomotive had to also do a lot of different metal and electrical work and other repairs. Finally, the locomotive was painted in appropriate colors.
The repair work was partially financed by Finnish Ministry of Transport and Communications.


TU4 arrived in Jokioinen Museum Railway in Friday 30 October 2009. Locomotive was transported by ferry from Tallinn to Helsinki and then by truck transport to Minkiö depot. Locomotive was unloaded from truck roller to rails by two heavy cranes. The first test runs were driven almost immediately at the same day.


In Museum Railway the locomotive is used primarily for maintenance purposes and wagons shifting in marshalling yards, but also in a museum trains. Locomotive is equipped with turbocharged engine generating 260 horsepower and a top speed of around 50 kilometers per hour, so it is well suited to heavy freight trains and faster passenger trains.

Watch video and images of TU4 locomotive renovating and testing in news page.

Technical data

Former place of use: Tituvenai turf railway, Lithuania

Manufacturer: Kambarsk locomotive factory, Udmurtia, Soviet Union

Serial number and year: 2091/1970

Weight in working condition: 18 tons

Speed: 50 km / h

Axle order: B'B' (Four driving axles in boggies, diesel-hydraulic transmission)

Engine: Scania DSC11 13B, power 260 hp, engine capacity of 11 liters

Fuel: Light diesel fuel

Brake System: Air brake

Jokioisten Museorautatiellä on käytössä kaksi ajokuntoista Move 21 -dieselveturia. Kolmatta sarjan veturia kunnostetaan ajokuntoon. Veturit on valmistettu vuonna 1948.

Move 2 -veturityyppiä valmistettiin sodan jälkeen 76 kpl vuosina 1946–52 Sotakorvausteollisuuden valtuuskunnan, SOTEVA:n, tilauksesta. Kaikki veturit olivat neliakselisia kaasugeneraattori- eli puukaasumoottoreilla varustettuja kapearaidevetureita ja valmistettu sotakorvauksena Neuvostoliittoon. Valmistetusta erästä kymmenen veturia jäi Suomeen. Valmet Oy vaihtoi näihin vetureihin dieselmoottorit ja niiden uudeksi tyyppimerkinnäksi tuli Move 21. SOTEVA osti kyseiset veturit ja myi ne edelleen Insinööritoimisto Saalastille, joka kauppasi vetureita suomalaisille yksityisrautateille. Turengin Sokeritehtaan konepaja muutti viisi veturia leveäraiteisiksi.

Veturit numero 1 ja 3 olivat käytössä Loviisan–Vesijärven rautatiellä vuosina 1956–60 ja rautatien lakkauttamisen jälkeen ne myytiin Jokioisten rautatielle. Nykyisin museorautatiellä oleva numeroimaton veturi oli käytössä Hyvinkään-Karkkilan rautatiellä vuodesta 1954 vuoteen 1967. Jokioisten rautatie osti tämän veturin vuonna 1967. Vetureiden alkuperäinen vihreä väritys vaihdettiin oranssiin vuonna 1970. Jokioisten rautatiellä oli käytössään kaikkiaan neljä Move 21 -veturia (numerot 1, 2 ja 3 sekä numeroimaton 'Karkkilalainen').

Numero 1 oli käytössä vuoteen 1972 asti ja vuonna 1976 se ostettiin huonokuntoisena Museorautatielle. Veturin laajamittainen korjaustyö aloitettiin vuonna 1989 ja se on edennyt vähin erin muun työtilanteen salliessa.

Numero 2 romutettiin vuonna 1968.

Numero 3 oli käytössä Jokioisten rautatiellä aina tavaraliikenteen loppumiseen, vuoteen 1974 asti sekä radan purkujunissa vuosina 1974–75. Radan purkamisen päätyttyä veturi jäi Humppilaan, josta se tuotiin autokuljetuksena Minkiölle Museorautatien ostettua veturin vuonna 1976. Veturia ei käytetty 1979–86. Vuonna 1986 veturi maalattiin takaisin vihreäksi. Nykyisin veturia käytetään museo- ja tilausliikenteessä.

Karkkilan radalta Jokioisten radalle ostettu numeroimaton veturiyksilö oli käytössä radan liikenteen loppumiseen asti, jonka jälkeen rautatieyhtiö myi veturin yksityisomistukseen. Veturi siirrettiin Lammille rakennetulle radanpätkälle, jossa veturia käytettiin satunnaisesti. Veturi tuotiin museorautatielle heinäkuussa 2007. Veturi on edelleen yksityisomistuksessa, mutta museorautatie vastaa veturin kunnossapidosta vastineena sen käyttöoikeudesta.

Tekniset tiedot (numerot 1, 3 ja 'Karkkilalainen')

Käyttöpaikka: Loviisan-Vesijärven rautatie (1 ja 3), Hyvinkään-Karkkilan rautatie ('Karkkilalainen'), Jokioisten rautatie

Valmistaja: VMT Lentokonetehtaat

Valmistusnumerot: 70 (numero 1), 67 (numero 3), 63 ('Karkkilalainen')

Valmistusvuosi: 1948

Paino työkunnossa: 13,5 t

Pituus: 5 640 mm

Junapaino museoliikenteessä: 100 tonnia

Nopeus:  31 km/t

Pyörästö: Ddm (4 vetävää pyöräkertaa, dieselmekaaninen voimansiirto)

Moottori: Skandia/Valmet 440 D, nelisylinterinen dieselmoottori, teho 105 hv, iskutilavuus 16 litraa

Polttoaine: Kevyt dieselpolttoöljy

Jarrujärjestelmä: Paineilmajarru ja mekaaninen seisontajarru

Nokian tehtaat hankki 60-luvulla kapearaiteiselle tehdasradalleen kaksi uutta Schöma-moottoriveturia Saksasta korvaamaan höyryvetureita. Ensimmäinen veturi saapui Suomeen vuonna 1965 ja toinen 1969. Vetureita käytettiin propsivaunujen siirtelyyn tehdasalueella.

Liikenne Nokialla päättyi vuonna 1972, jonka jälkeen veturit siirtyivät Oy W. Schauman Ab:n Pietarsaaren sellutehtaalle. Täällä ne saivat numerot 6 ja 7. Pietarsaaressa veturit joutuivat kovaan käyttöön ja liikenteestä poistuessaan vuonna 1976 molemmat olivat erittäin huonokuntoisia ja täysin ajokelvottomia lyhyestä käyttöiästään huolimatta.

Veturit saatiin lahjoituksena Museorautatielle vuonna 1978. Muutamien vuosien varastoinnin jälkeen veturit lähetettiin vuonna 1983 sittemmin lakkautetulle VR:n Vaasan konepajalle, jossa veturi numero 7 täyskorjattiin käyttökuntoon ja numero 6 toimi varaosalähteenä korjaustöiden yhteydessä. Samalla kunnostettavan veturin alkuperäinen 600 mm:n raideleveys muutettiin Museorautatien 750 mm:n raideleveydelle sopivaksi.

Veturin numero 7 täyskorjaus valmistui vuonna 1985 ja molemmat veturit tuotiin Museorautatielle seuraavana vuonna. Tämän jälkeen kunnostettua veturia on käytetty Museorautatiellä työjunissa ja ratapihoilla vaunujen siirtotehtävissä. Myös varaosiksi puretun veturin numero 6 runko, hytti ja konesuoja ovat edelleen olemassa.

Schöman valmistanut Christoph Schöttlerin veturitehdas on yhä toiminnassa. Tehdas valmistaa edelleen vaihtovetureita sekä leveälle että kapealle raideleveydelle. Tehdas onkin toimittanut varaosia myös Jokioisten Museorautatien Schöma-veturiin. Tehtaan englanninkieliset kotisivut ovat osoitteessa www.schoema-locos.de.

Tekniset tiedot

Käyttöpaikka: Nokian ja Pietarsaaren tehdasradat

Valmistaja: Christoph Schöttler GmbH, Diepholz, Saksa

Valmistusnumero ja -vuosi: 3151/1969

Paino työkunnossa: 8 t

Pituus: 3 650 mm

Junapaino museoliikenteessä: 75 tonnia

Nopeus: 15 km/t

Pyörästö: Bdh (2 vetävää pyöräkertaa, dieselhydraulinen voimansiirto)

Moottori: Deutz F4 L 514, nelisylinterinen dieselmoottori, teho 72 hv, iskutilavuus 5,3 litraa

Polttoaine: Kevyt dieselpolttoöljy

Jarrujärjestelmä: Paineilmajarru ja mekaaninen seisontajarru

Museorautatiellä on viisi Move 4 -tyypin veturia, joista kolme on ajokunnossa. Vetureita valmistettiin 17 kappaletta vuosina 1950–59 lähinnä teollisuuslaitosten ja rautatietyömaiden käyttöön. Vetureista 11 valmistettiin 750 mm:n raideleveydelle ja kuusi 600 mm:n raideleveydelle.

Pienen tehonsa ja kevyen rakenteensa vuoksi Move 4 -vetureita käytetään museorautatiellä varsin satunnaisesti erilaisissa näytösajoissa ja kevyissä työjunissa.

Forssan sähkörata

Tämä veturi oli koko sarjansa prototyyppiveturi ja se oli käytössä VR:llä työmaaveturina vuosina 1950–61. Veturia käytettiin mm. Loviisan–Vesijärven rautatien levennystyömaalla. Vuosina 1961–82 veturi oli käytössä Finlayson Oy:n Forssan sahalla. Asko Oy lahjoitti veturin Museorautatielle vuonna 1990. Veturi täyskorjattin vuosina 1995–99.

Olkkolan saha nro 1

Veturi oli käytössä sisarveturinsa kanssa A. Ahlström Oy:n Yhtyneiden Paperitehtaiden Olkkolan sahalla vuosina 1950–76. Molemmat veturit lahjoitettiin vuonna 1976 Museorautatielle, jossa veturia numero 1 käytettiin paljon henkilö- ja työjunissa vuosina 1976–88. Sisarveturi numero 2 on toiminut varaosalähteenä ja on nykyisin varastoituna osittain purettuna.

Varkauden tehtaiden tehdasrata

Veturi on ollut vuodesta 1951 alkaen käytössä A. Ahlström Oy:n Varkauden tehtailla, mutta siirtyi käytöstä poistuttuaan yksityishenkilön omistukseen 1980-luvun alussa. Veturin omistaja kunnosti sen ajokuntoon Vantaalla. Vuodesta 2002 lähtien veturi on ollut sijoitettuna Museorautatielle, mutta on yhä yksityisomistuksessa.

Tekniset tiedot

Valmistaja: Valtion Metallitehtaat (vuodesta 1951 Valmet Oy), Tampere

Valmistusvuodet: 1950 ja 1951

Valmistusnumerot: 1, 6 ja 12

Paino työkunnossa: n. 4 t

Junapaino museoliikenteessä: 30 tonnia

Nopeus: 14 km/t

Pyörästö: Bdm (2 vetävää pyöräkertaa, dieselmekaaninen voimansiirto)

Moottori: Nelisylinterinen dieselmoottori, teho 35-75 hv

Polttoaine: Kevyt dieselpolttoöljy

Jarrujärjestelmä: Mekaaninen vipujarru