Joulukalenteri
Jokioisten Museorautatien omassa joulukalenterissa aukeaa uusi kuvaluukku joka päivä aina jouluaattoon saakka!
Jouluaatto ja perinteisen Museorautatieyhdistys ry:n joulukortin aika. Joulukortin on vanhaan tuttuun tapaan tehnyt museorautatien höyryveturinkuljettaja PTJ Koskinen. Kortti on tänäkin vuonna hyvin ajankohtainen.
Joulupukki on lähtenyt liikkeelle Museorautatiellä alkuvuodesta 2020 kunnostetulla aidolla Jokioisten rautatien laatikkolumiauralla. Auraa työntää itseoikeutetusti ensi vuonna 50 vuotta täyttävän Museorautatietoiminnan aloittaja; Hyvinkää-Karkkila rautatien höyryveturi numero 5 eli Sohvi.
Pukilla on lumiaurassa mukana lahjasäkkiensä lisäksi uskolliset tonttunsa käyttämässä auran siipiä ja tietysti myös Petteri, joka moikkaa puun oksalla istuvaa ystäväänsä.
Lumen auraamisen sijaan pukki on valjastanut junansa auraamaan koronavirukset pois tieltä. Auraa työntävä Sohvi desinfioi vielä hukkaputkesta suihkuavan höyryn avulla virukset, joten tartuntavaaraa ei ole ja kaikki lapset ja lapsen mieliset voivat huoletta päästää pukin sisään tuomaan joululahjoja!
Yksi yö jouluun ja vuoden pimein päivä on selätetty! Joulupukki valmistuu jo huomiselle matkalleen ja on lumen puutteen vuoksi päättänyt lähteä matkaan junalla. Ja pukille ei käykään ihan mikä tahansa juna, vaan hän päättänyt hypätä aidon Jokioisten Museorautatien höyryjunan kyytiin.
Joulupukki konduktöörinvaunun päätysillalla ikuistettiin vuoden 2017 Joulupukin Junassa. Tänä vuonna ei joulupukin junaa pystytty koronaepdemian vuoksi liikennöimään, mutta tämän joulukalenterin mukana jokainen on päässyt kuitenkin pienelle talviselle juna- ja aikamatkalle Jokioisten rautatiellä.
Kahdeskymmenestoinen joulukuuta. Kaksi yötä jouluun. Nyt on aika ihailla Humppilan uutta asemarakennusta jouluvalaistuksessa. Asema, joka on entinen Riipan pysäkkirakennus Pohjanmaalta Kokkolan läheltä tuotiin Humppilaan jokseenkin tarkalleen kaksi vuotta sitten. Siitä alkoi aseman kova remontointi, joka kesti reilut kuusi kuukautta ja asema vihittiin käyttöön kesäkuussa 2019. Samalla myös avattiin kunnostettu Humppilan aseman puisto.
Kuvassa asemarakennus näyttää siltä kuin se olisi ollut aina tällä paikalla. Perinteiset joulukynttilät ikkunalla ja pieni lumipeite luovat kuvaan aitoa joulun tunnelmaa. Kuvaajan selän takana oleva aseman kuusi on myös jouluvalaistu, kuten monena vuotena ennenkin. Nyt voi jo melkein hengähtää ja antaa joulun vain tulla.
Kahdeskymmennes ensimmäinen joulukuuta. Ei vielä lähdetä Minkiön asemalta, vaan jäädään ihailemaan talvista asemamiljöötä. Talvella viimeistään joulupukin junan ajettua ajonsa ja lumen peittäessä maan Museorautatie vaipuu talviuneen. Aherrus tosin jatkuu sisällä korjaamohallissa kuin joulupukin pajassa konsanaan. Vaunuja ja vetureita korjataan ja huolletaan jo kovaa vauhtia kesää varten.
Tämän talven isoina projekteina on höyryveturin HKR5 eli Sohvin vesitankkien korjaaminen, veturin halkobunkkerin palauttaminen alkuperäiseen asuun, veturin koneiston korjaukset ja huollot sekä veturin maalaus. Toinen iso projekti on alkuperäiselle alustalle rakennettavan Jokioisten rautatien matkustajavaunun toisen replikan saaminen valmiiksi.
Mutta ulkona Minkiön asema nukkuu talviunta ja ratapihalla olevat avotavaravaunut ja ratapihan raiteet peittyvät lumeen. Vielä on kevääseen aikaa, mutta jo huomenna päivä alkaa pidentymään, eli kevättä kohti ollaan jo kohta menossa!
Kahdeskymmennes joulukuuta ja neljäs adventtisunnuntai. Neljä päivää jouluun. Pysytään vielä Minkiön asemalla, josta vuosien kuluessa on tullut Jokioisten Museorautatien toiminnan keskus ja aktiivinen museovarikko. Palataan ajassa kolmantena päivänä joulukuuta kuvattuun ruskajunaan, jonka lumisade yllätti vajaa parikymmentä vuotta sitten lokakuussa 2002.
Kuvassa juna on juuri ylittämässä Kiipuntien tasoristeystä matkalla Jokioisista Minkiölle. Junaa vetää Museorautetietoiminnan aloittanut höyryveturi HKR5 "Sohvi". Veturin karja-auran siivistä on hyötyä veturin puskiessa Kiipuntien tasoristeyksen yli.
Kyseisen ruskajunan ensimmäisellä lähdöllä sattui tapaus, jonka junan konduktööri varmaan muistaa vieläkin. Junan lähtiessä Minkiöltä Humppilaan päin pyyhkäisi aseman kulmalla kasvavan koivun lumen painama oksa lumet konduktöörinvaunun katolta vaunun päätysillalla seisovan konduktöörin niskaan. Kylmä ja pirteä alku päivän junailuille!
Yhdeksästoista päivä. Nyt edellisestä kuvasta edetään vajaa sata metriä Kohti Minkiön asemaa Kiipuntien toisella puolelle silloisen terveystalon ajotielle. Jälleen on kirkas ja aurinkoinen talvipäivä, mutta ilmassa on lopun tuntua, sillä kuvan kohteena on Jokioisten rautatien varsinaisen liikenteen viimeinen tavarajuna Humppilasta Forssaan 29.3.1974.
Lunta on paljon ja Minkiön asema on täynnä harrastajia kameroineen ikuistamassa Jokioisten rautatien liikenteen loppumista. Kuvaajia on ratapenkan kinoksissa ja onpa yksi kiivennyt asemalla seisovan junan ensimmäisen umpitavaravaunun katollekin. Tuolloin kukaan ei varmaan uskonut, että 47 vuoden kuluttua junan takana on hieno korjaamorakennus, Jokioisten Museorautatiellä on neljä käyttökuntoista höyryveturia, hieman enenmän dieselvetureita ja monta kymmentä käytössä olevaa matkustaja- ja tavaravaunua.
Kuvaan päättyy yksi aikakausi Minkiön asemalla, mutta yhä jatkuu toinen aikakausi, joka alkoi 1970-luvun alussa Forssassa. Museorautatietoiminta Suomessa täyttää ensi vuonna 50-vuotta, kun kesällä tulee kuluneeksi tasan 50-vuotta ensimmäisestä Suomessa harrastajavoimin ajetusta museojunasta.
Joulukuun kahdeksastoista. Nyt olemme päässeet Jokioisten keskustaajaman alueelta Kiipun kylälle Minkiön asemalle. Jälleen on talvinen pakkaspäivä ja katsomme Kiipuntien tasoristeyksessä veturin savusta päätellen Minkiöltä Jokioisten suuntaan kulkevaa tavarajunaa, jonka hännillä roikkuu lumiaura. Auran terissä olevasta lumesta päätelleen matkalla Humppilaan on ollut auraamista. Nyt rata näyttää hyvin auratulta.
Junassa näyttäisi oleva lumiauraa ennen kolme umpitavaravaunua ja niitä ennen ehkä kuusi avotavaravaunua. Ennen veturia lienee vielä JR11 junailijan vaunu ja veturina on savusta päätellen JR4 Tubize höyryveturi.
Kuva on otettu 1972-74 välisenä aikana ja siitä erikoinen, että täysin samanlaisen kuvan voisi ottaa tänäkin talvena, mikäli vain lunta sataisi. Kohta kuitenkin maisema muuttuu ja kuvassa taustalla oleva vanha metallinen vuodelta 1939 oleva voimajohtopylväs siirtyy historiaan. Kyseinen voimajohto tullaan korvaamaan uudella suuremmalla linjalla, joka sijoittuu hieman eri paikkaan kuvasta oikealle.
Seitsemästoista päivä. Siirrytään Jokioisten asemalta Minkiön aseman suuntaan Jokioisten Minkiön kylälle, joka on kylläkin Kirkkotien seisakkeen vieressä.Kaikkihan tietävät, että Minkiön asema on Kiipun kylällä, helppoa eikö olekin.
Kuvassa katsotaan Minkiön kylän viimeisten talojen kohdalta Humppilaa ja Minkiön asemaa kohden. Junan takana näkyvä metsä oli radan rakentamisen aikaan järvi, Minkiön lammi. Myöhemmin se kuivattiin peltomaaksi, mutta metsitettiin ja nykyisin paikalle on alkanut mudostua taas kosteikko, joka keväisin on välillä järvenä.
Tammikuinen tavarajuna on tulossa Humppilan suunnasta kohti Jokioista. Poikkeuksellisesti junaa vetää tammikuun hankien läpi JR4 Tubize höyryveturi. Veturia on tarvittu radan aurausjunassa ja sen takia se on ollut lämpimänä ja valmiina käyttöön. Liikenteen loppumiseen on enää pari kuukautta, mutta junat kulkevat edelleen.
Kuudestoista joulukuuta. Palataan nyt joen toiselta puolelta Jokioisten teollisuusraiteilta takaisin Jokioisten asemalle. On jälleen kylmä talvipäivä ja lunta on maassa paljon. Tässä arviolta vuonna 1921-23 otetussa kuvassa näkyy Jokioisten aseman vuonna 1912 tehty laajennus vielä hirsiseinäisenä. Yleensä hirsirakennusten annettiin painua muutama vuosi ennen kuon ne verhoiltiin laudoilla. Tässä lienee kuitenkin kulunut jo yli 8 vuotta laajennusosan rakentamisesta, eikä seiniä ole vieläkään laudoitettu.
Aseman aidan vieressä näkyy metallivanteisia öljytynnyreitä, joiden yhden päädystä erottaa tekstit ehkä "LJUS OLJA" ja "NOBEL STANDARD". Nobel-Standard öljy-yhtiö syntyi kesällä 1920, joten kuva lienee silloin aikaisintaan vuodelta 1921. Kakkosraiteella seisoo 120-sarjalainen Jokioisten rautatien avovaunu. Aseman takana näkyvän tavaramakasiini on vielä laajentamatta, joten kuva on otettu viimeistään talvella 1923.
Tavaramakasiinin edustalla näkyy muutama täysi säkki, joissa voisi olla esim koksia, kun säkit on jätetty ulos. Makasiinin aseman puoleisella seinustalla kaksi tyhjää maitotonkkaa odottaa noutajaansa. Kakkosraiteen rajamerkki, joka ilmaisee miten lähelle vaihdetta vaunut voi jättää, töröttää maasta etualalla. Ja aseman oven pielessä näkyy postilaatikko sekä tavaramakasiinin seinässä kylttejä tai mainoksia, joista ei saa selvää.
Vaikka asemalla ei näy junaa tai ihmisiä, kaikki nuo merkit näyttävät, että paikka on todellisuudessa täynnä kuhinaa ja elämää.
On jo viidestoista joulukuuta ja jatketaan matkaa Forssasta, ohitetaan Jokioisten asema, ylitetään Loimijoki yhdeksäs joulukuuta kuvassa näkyvää siltaa pitkin ja saavutaan Siirappivaihteelle. Päivä on kuulas pakkaspäivä todenäköisesti talvella 1972. Lumi narskuu valokuvaajan kenkien alla ja aurinko, joka värjää pilviä violetin punaiseksi, on sen verran alhaalla, että dieselvetureiden valot on sytytetty. Siirappitehtaalta nousee ilmaan höyrypilviä.
Vasemmalla näkyvä tiiliseinä on Jokioisten siirappitehtaan seinää. Taustalla näkyy Jokioisten kartanoiden varastorakennuksia. JR3 dieselveturi (pakoputken päästä tuntee veturin) on työntänyt lumiauran Ferrarian teollisuusraiteilta ylös mäkeä. Lumiauran kamiinassa on tuli, sillä sen savuupiipusta nousee savu. Dieselveturi JR1, jonka vasemman puoleinen etuvalo on palanut, on auran edessä, mutta sitä ei ole kytketty auraan. Veturin ja lumiauran välistä näkyy Jokioisten ja Forssan suuntaan johtavalla pääraiteella seisovasta tavarajunan rungosta JR:n umpivaunun pääty.
Nykyisin Jokioisten Museorautatien rata päättyy suurin piirtein kohtaan, jossa kuva on otettu. Tavoitteena on tulevaisuudessa rakentaa purettu Ferrarina teollisuusraide uudelleen tästä vielä noin 500 metriä eteenpäin Loimijoen rantaan Jokioisten sahan entisen höyläämön ja varaston viereen. Radan pää tulisi vielä nykyisin seisovien Jokioisten entisen rautatiesillan kivipilarien väliin. Suunnitelmat radan jatkoa varten on tehty ja kiskomateriaali hankittu, vain lopullinen rahoitus puuttuu.
Neljästoista joulukuuta. Nyt viikon aluksi olemme lähteneet Forssasta kohti Jokioista. Matkalla tapaamme omatekoisen moottoriresiinan junan sijaan. Paikkana on metsäinen suora Forssan raviradalta Jokioisiin päin. Resiina lienee aika lähellä nykyistä Fingridin voimalaitosta.
Resiina oli nuorten museorautatieläisten rullavaunun alustalle rakentama. Voimanlähteenä oli moottoripyörän moottori. Resiinaa käytettiin kun radalla ei ollut muuta liikennettä ja tarina kertoo kerrankin porukan tilaneen taksin jokioislaiseen ravintolaan ja pyytäneen kuskin ajaa rautatieasemalle. Kuskin kääntyessä Humppilan tielle huusivat taksissa olijat, että ei Humppilan vaan Jokioisten rautatieasemalle. Kuski teki työtä käskettyä ja häneltä kuulemma leuka loksahti kun porukka Hyppäsi asemalla moottoriresiinan kyytin, käynnisti resiinan ja suuntasi sillä kohti Forssaa.
Valtaosa resiinan osista on vielä tallella Jokioisten Museorautatiellä, mutta resiinaa niistä tuskin eneää saa rakennettua.
Kolmastoista päivä ja toinen adventtisunnuntai. Ei vieläkään jätetä Forssan asemaa taakse, vaan käydään kurkkaamassa aseman viereisellä varastoalueella, jossa oli paljon eri liikkeiden varastoja. Sieltä löytyy uututtaan kiiltävä polttoainevarasto, jonka raiteella seisoo Jokioisten rautatien ainoa säiliövaunu. Vaunun oli hankittu Loviisa-Vesijärven rautatieltä ja sen omistajana oli tai oli ollut Nobel Standard, aikansa suuri öljy-yhtiö.
Polttoainevaraston seinässä on iso kyltti, jossa lukee "Tupakanpoltto Kielletty". varaston kulmalla pikkupoika katselee miestä, joka on kiivennyt ylös säiliövaunun päälle ja raottaa vaunun luukkua. Varaston edusta on vielä karkeaa vasta tasoitettua maata, aivan kuin rakennustyöt olisi juuri saatu valmiiksi ennen kevyen pakkaslumen maahan satamista. Säiliövaunu oli käytössä Jokioisten rautatiellä vuosina 1922-1948, jonka jälkeen säiliövaunun alustalle rakennettiin umpivaunu JR71, joka on edelleen olemassa Jokioisten Museorautatiellä.
Kahdestoista joulukuuta. Pysytään vielä Forssassa ja katsotaan mitä asemalla tapahtuu. Seitsemäs ja kahdeksas päivä joulukuuta seurasimme talvista Humppilasta tulevaa lyhyttä tavarajunaa. Nyt kyseinen juna on päässyt jo Forssaan ja asemalla tehdään vihtotöitä. Lavettivaunu ja sen päällä oleva VR:n avovaunu siirretään raiteelle kolme ja letkan jatkoksi siirretään osittain lastattuja JR:n avo- ja umpivaunuja.
Kuvassa junamme veturi "Karkkilalainen" eli numeroimaton Move21 dieselveturi on saanut vaihtotyöt tehtyä ja siirtyy päivän päätteeksi aseman ohitse veturitalleille. Vaihtotöitä suorittanut junailija (konduktööri) matkustaa veturin peräpään astinlaudalla. Taustalla näkyy Forssan asemarakennus ja veturin vieressä umpitavarvaunu JR69. Lunta on maassa jonkin verran ja kuvasta huokuu talvisen pakkaspäivän 1970-lukulainen tunnelma.
Perjantai 11. joulukuuta. Nyt ollaan talvisella matkalla päästy jo Forssaan asti. Ajassa ollaan menty 10 päivää taaksepäin eilisestä kuvasta. Forssassa odotteli korjausta radan junailijanvaunu JR11, joka oli vauroitunut tasoristeysonnettomuudessa rekka-auton kanssa 2-tien ylikäytävällä.
Kuvan tekee mielenkiintoiseksi se, että vaunun rikkoutunut kulma avaa näkymän sisälle jarrumiehen osastoon. Keskellä näkyy jarrukahva ja sen takana seinän metalliritilä, jonka kautta kappaletavraosaston puolella olevan kamiinan lämpö tuli myös jarrumiehen kopin puolelle. Ritilän alla kulmassa näkyy penkki ja toisella puolella tavarapuolelle johtavaa ovea näkyy seinässä hyllykkö.
Törmäys lienee ollut pelottava kokemus vaunussa matkustaneelle junahenkilökunnalle.
Sivu 1 / 2